Nettovelkaantumisaste - tietopaketti ja ohjeet laskemiseen

Kuten muillekin talousalan tunnusluvuille, myös nettovelkaantumisasteelle on olemassa yleisesti hyväksytty matemaattinen kaava, jonka mukaan se voidaan laskea. Tässä artikkelissa esittelemme tämän kaavan sekä paljon muuta tärkeää tietoa nettovelkaantumisasteesta ja sen tulkitsemisesta.

Mitä tarkoittaa nettovelkaantumisaste?

Nettovelkaantumisasteesta käytetään englanniksi nimitystä ”gearing”, joka viittaa suomeksi velkavipuun. Tämän vivun avulla yritys yrittää kasvattaa oman pääomansa tuottoa niin paljon, että saadut tulot kattavat velkaan kuluvat kustannukset. Jos näin on, kannattaa velkaa ottaa. Muussa tapauksessa velkavipu kääntyy väistämättä yrittäjää vastaan.

Suomen kieleen vakiintuneella termillä nettovelkaantumisaste tarkoitetaan sitä prosenttilukua, joka kuvaa yrityksen korollisen velan suhdetta sen omaan pääomaan. Toisin sanoen suurella kassalla operoiva yritys voi ottaa suurtakin velkaa, mutta pitää nettovelkaantumisasteensa matalana. Jos rahavaroja tai omaa pääomaa ei ole, voi pienikin velka puolestaan kääntää yrityksen nettovelkaantumiasteen huolestuttavalle tasolle.

Nettovelkaantumisaste-tunnusluvun perusteella voidaan tunnistaa yritykset, jotka toimivat enemmän velkarahalla kuin omalla rahallaan. Sama pätee myös toisin päin. Kyseessä on vastakohta omavaraisuusaste-tunnusluvulle, jonka avulla voidaan tunnistaa myös vakavaraiset yritykset. Molemmat mittarit kuvaavat yrityksen pääomarakennetta, joka kertoo siitä, millaisella riskillä yritys toimii.

Miten nettovelkaantumisaste lasketaan?

Nettovelkaantumisaste on helppo laskea prosentteina. Matemaattisessa kaavassa yrityksen korollinen nettovelka jaetaan firman omalla pääomalla, josta nettovelkaantumisaste muodostuu. Kaava näyttää tältä:

Nettovelkaantumisaste prosentteina = (korolliset velat - rahavarat) / yrityksen pääoma x 100

Korollisesta velasta vähennetään siis ensin yrityksen omat rahavarat, jotka sisältävät tässä tapauksessa rahan ohella myös arvopaperit ja muut varat, jotka ovat verrattavissa käteiseen. Tulos jaetaan sitten sitten yrityksen pääomalla, joka kerrotaan vielä sadalla prosenttiarvon saamiseksi.

Miten nettovelkaantumisastetta tulkitaan?

Mitä matalamman prosentin yllä oleva kaava sinulle antaa, sitä parempi yrityksesi tilanne nettovelkaantumisasteen osalta on. Yleisesti ottaen nettovelkaantumisastetta tulkitaan seuraavan taulukon mukaisesti:

Alle 10 % – Erinomainen
10 - 50 % – Hyvä
50 – 120 % – Tyydyttävä
120 – 200 % – Välttävä
Yli 200 % – Heikko

Mikäli firman nettovelkaantumisasteen prosenttilukema on negatiivinen, on yritys siinä tapauksessa nettovelaton. Velkaa voi tässäkin tapauksessa olla, mutta tarpeen vaatiessa yritys pystyy maksamaan sen pois suoraan omista varoistaan.

Nettovelkaantumisaste ja yrityslaina

Jos yrityksen nettovelkaantumisaste on päässyt nousemaan yli sadan prosentin, voi se johtaa vaikeuksiin yrityslainan saamisessa. Lisärahoitusta ei välttämättä haluta antaa yritykselle, jonka velkataakka alkaa olla jo merkittävä, kun se suhteutetaan yrityksen rahavaroihin ja pääomaan. Yli sadan prosentin nettovelkaantumisaste tarkoittaa samalla sitä, että rahoittaja ottaa itse yrittäjää suuremman riskin.

Jos nettovelkaantumisaste on vielä kohtuullinen, yrityslaina voi toimia myös apukeinona parantaa yrityksen nettovelkaantumisastetta. Jos lainan ROI eli Return Of Investment on kohdallaan, voi sen avulla saada maksettua muita korollisia velkoja pois ja tienattua samalla rahavaroja firman kassaan. Modernin yrityslainan kuukausierät ovat kiinteitä, mikä tekee niistä ROI:n laskemisen suhteen helpomman vaihtoehdon kuin vaihtuvalla korolla annetuista lainoista.

Lainarahan käyttäminen nettovelkaantumisasteen korjaamiseksi on kuitenkin aina riskialtista. Koska rahoitusyhtiöt tietävät yrityksen olevan jo veloissa, tarjoavat ne todennäköisesti lainaa korkeammalla korolla. Se on ymmärrettävää: onhan riski niidenkin kannalta tässä tapauksessa suurempi. Jos ROI näyttää kuitenkin lupaavalta, voi yrityslaina olla erinomainen tapa kääntää nettovelkaantumisasteen kurssi oikeaan suuntaan.

Nettovelkaantumisaste soveltuu eri alojen yritysten vertailuun

Toisin kuin vaikkapa maksuvalmiussuhteen kohdalla, nettovelkaantumisaste ei tee eroa eri alojen yritysten välillä. Esimerkiksi sijoittajat ja rahoitusyhtiöt voivat siis hyvin vertailla keskenään yrityksiä pelkän nettovelkaisuusasteen perusteella, oli niiden toimiala mikä tahansa.

Tämä tekee nettovelkaantumisasteesta hyvin käyttökelpoisen monessakin suhteessa. Riskejä välttävä sijoittaja voi helposti jättää portfoliostaan pois kaikki ne yritykset, joiden nettovelkaantumisaste ylittää tietyn rajan. Sama koskee rahoitusyhtiöitä, jotka voivat asettaa tiukemmat lainaehdot korkean nettovelkaantumisasteen yrityksille.

Moni sijoittaja käyttää nettovelkaantumisastetta osana fundamenttianalyysiä eli yhtiön laadullisten tekijöiden määrittelyä. Kyseessä on tässäkin mielessä yksi tärkeimmistä tilinpäätöksestä laskettavista tunnusluvuista, jotka muodostavat erityisesti pörssiyhtiöiden tapauksessa perusteet sille, onko kyseessä mielenkiintoinen sijoituskohde vai ei.

Mitä eroa on nettovelkaantumisasteella ja suhteellisella velkaantumisella

Nettovelkaantumisen ohella monessa yhteydessä käytetään myös tunnuslukua suhteellinen velkaantuminen. Tämä tunnusluku on luotu mittaamaan sitä tasapainoa, joka vallitsee yrityksen ottaman velkarahan ja sen liiketoiminnan laajuuden välillä. Se ottaa huomioon yrityksen liikevaihdon 12 kuukauden ajalta ja vertaa sitä yrityksen oikaistun taseen velkaan.

Yllä mainitsimme nettovelkaantumisasteen soveltuvan mainiosti eri alan yritysten väliseen vertailuun. Suhteellinen velkaantuminen eroaa siitä huomattavasti siinä, että se soveltuu ainoastaan saman alan yritysten välillä tehtävään vertailuun.

Tämä lukema ei vaikuta siihen, millaiset kasvumahdollisuudet yrityksellä on – toisin sanoen myönnetäänkö yritykselle lisää lainaa. Suhteellisen velkaantumisprosentin avulla voidaan kuitenkin saada lisätietoa samalla alalla toimivien yritysten keskinäisestä vakavaraisuudesta.